Raideasiantuntija: Raideleveyden muutoshanke ei ole tästä maailmasta
Raideliikenteen asiantuntija Vesa Mauriala tyrmää Facebookissa kovasanaisesti liikenne- ja viestintäministerin aikeet muuttaa Suomen raideleveys. Hän on toiminut aiemmin mm. Raideammattilaiset JHL:n puheenjohtajana.
- Täyttä idiotismia ja reaalimaailman ymmärryksen puutetta. Tämä hanke on Liikenne- ja viestintäministeriön pöytälaatikossa ollut haave. Nyt on löydetty höynäytettävä ministeri - kuten "taksiuudistuksessa" Anne Berner aikanaan.
Mauriala muistuttaa, että Suomessa on n. 6000 km pituinen rataverkko.
- Ei kiskoja vain siirretä hieman (89 mm) kapeammaksi. Pitää vaihtaa ratapölkyt sekä, kun remonttiin lähdettäisiin, kunnostaa samalla tarvittavat ratapohjat.
- Lisäksi liikenne sekalevyisillä radoilla on erittäin vaikea logistisesti järjestää (kalusto ja sen kierto). Koko rautatiejärjestelmä saadaan useammaksi vuosikymmeneksi sekaisin.
Mauriala toteaa, että matkustajaliikenteessä vaunuja on nykyisin n. 400 kpl.
- Sen päälle tulevat veturit, joita on useampi sata kappaletta sekä tavaraliikenteen yksittäiset vaunut, joiden määräksi voidaan arvioida n. 9000 kpl. Edessä olisi ainakin telien vaihto kaikkiin.
- Kunnossapito on jo nyt pullonkaula. Kunnostustyö pitäisi pääosin ajoittaa kaluston normaaliin huoltokiertoon, joka samalla pidentyisi merkittävästi. Tätä muutosta ei maksaisi valtio, EU tai NATO, vaan rautateiden käyttäjät.
Rautatieyhteys Venäjälle on historiallisesti ollut tärkein teollisen kaupankäynnin mahdollistaja, joka on tuonut töitä suomalaiseen teollisuuteen, satamiin ja transitoon yleensä.
- Nyt suunnitellaan muutosta, joka ulottuu pitkälle Venäjän nykyisen diktatuurin jälkeiseen aikaan. Tämä liikenne ei tulisi valtaosin siirtymään kumipyörille, vaan se siirtyisi - kuten nyt on jo siirtynyt - Venäjän omiin satamiin. Suomalaisyritysten (esim. Nurminen) mahdollisuudet tehdä logistiikkaa tulevina vuosikymmeninä Venäjällä käytännössä loppuisivat.
- NATO-aikakauden huoltovarmuutta muista Pohjoismaista ajatellaan hoidettavaksi de facto parin (!) mahdollisen rautateiden rajanylityspaikan (nyt rataverkko ulottuu Ruotsin rajalle Torniossa ja Kolarissa) varaan. Siis tämän "huoltovarmuuden" - joka on sotilaallisesti suhteellisen helppo katkaista - vuoksi siis perustellaan tehtäväksi koko Suomen rataverkon leveyden vaihto. Huoltovarmuuden pystyy järjestämään paljon järkevämmin ja hajautetummin muilla keinoilla.
Mauriala kertoo, että Suomen julkinen talous on alijäämäinen ja että olemassa olevan rataverkon perusradanpitoon tarvittaisiin nykyistä enemmän varoja joka vuosi.
- Kun resursseja näyttäisi olevan, pitäisi olemassa olevaa rataverkkoa kunnostaa ja sen pullonkauloja purkaa. Panos-tuotos -suhteella rautateiden välityskyky paranisi tässä vaihtoehdossa moninkertaisesti. Välityskyky on huoltovarmuutta. Suunnitelmat tähän työhön ja prioriteettijärjestykseen ovat Traficomilla jo olemassa.
- Tässä on tuotu rautatiejärjestelmän kehittämiseen ideologinen ajatus siitä, että eurooppalainen rautatiejärjestelmä pohjautuisi (vain) yhteiseen raideleveyteen. Näinhän asia ei ole. Se perustuu yhteiseen direktiivitason sääntelyyn mm. kuljettajanpätevyyksistä, teknisestä liikennöinnin toteuttamisesta sekä rautatiemarkkinasta.
Mauriala sanoo, että hankinnat toteutetaan EU-sääntöjen puitteissa ja että suomalainen rataverkko on osa eurooppalaista verkkoa.
- Junat eivät meren yli kulje. Jos taas joskus kulkevat sen ali, siihen liikenteeseen varataan oma kalusto.
- Tässä termi "päätös" on laitettava lainausmerkkeihin, koska tämä "päätös" ei tule toteutumaan.
