Mielipide: Epämiellyttävä työtehtävä
Venäjän provosoimaton hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt koko maailmaa. Suomessa järkytys ja pelko on ollut vahvaa, sillä hyökkääjä on naapurimaamme. Kuten se on Ukrainan naapurimaa.
Suomi on monin tavoin, jos ei nyt suorastaan riippuvainen, niin ainakin vahvasti sidoksissa Venäjään. Teollisuutemme tarvitsee raaka-aineita Venäjältä ja osin syyt ovat varmasti historialliset. Vaikka Venäjän viennin osuus on ollut laskussa, niin rautatiekuljetuksista yhä jopa 40% on tätä liikennettä. Osuus on siis todella merkittävä.
Allegrot kulkevat yhä ja ovat olleet lähipäivinä loppuunmyytyjä.
Näitä asioita pohtii veturinkuljettaja lähtiessään ajamaan Allegroa. Vaikka yritän itselleni perustella, että on tärkeää antaa mahdollisuus kaikille Venäjältä pois haluaville maasta poistua ja etteivät kaikki kannata Putinin politiikkaa, tuntuu ennen niin mukava työtehtävä vastenmieliseltä. Olen osaltani mahdollistamassa toimintaa, jonka tuloista osa menee valtio-omisteisen RZD:n kautta Venäjän valtiolle tukemaan Putinin hirmutekoja. En haluaisi olla ratas tässä koneistossa, mutten asialle mitään voi.
Koitan muistuttaa itseäni, että en tiedä toisten ihmisten poliittisia kantoja ja ettei Venäjällä ole helppoa saada puolueetonta tietoa tilanteesta. Silti kätteleminen, tai näin korona aikana fist bump, venäläisen kollegan kanssa tuntuu vaikealta. Tukeeko juuri tämän junan miehistö Putinin politiikkaa, tietävätkö he asiasta edes totuutta?
Menen Vainikkalassa miehistön vaihdolle. Venäläiset kollegat nousevat ohjaamosta pois ja hymyilevät niin kuin aina. Olemme toisillemme kohteliaita. Yleensä sanotaan englanniksi ”train ok”, nyt kuljettaja sanoo murtaen suomeksi ”juna kunnossa”. Nostamme kätemme tervehdykseen, mutta emme kättele.
Jani Hellberg
veturinkuljettaja
Kouvola
