Rautatiealan Unioni RAU ry:n hallituksen jäsen Jaakko Hirn muistutti SAK:n edustajistossa, että Suomen investoinnit tie- ja rataverkkoon ovat pohjoismaisessa vertailussa lähes pienimmät.

- Tämä korostuu entisestään, kun huomioidaan kansantalouksien koko. PTT:n tutkimuksen mukaan Ruotsin investoinnit ovat kuusinkertaiset Suomeen verrattuna. Meillä korjausvelka lisääntyy vuosi vuodelta ja merkittävät parannushankkeet makaavat pöytälaatikoissa.

- Saman tutkimuksen mukaan Ruotsi hyödyntää tehokkaasti hankerahoituksessa valtion luottokelpoisuutta ja käyttää hyväkseen matalan koron valtiolainoja sekä EU:n TEN-T -ydinkäytäväverkkoavustusta, jota saa enimmillään 20% investoinnin kustannuksista.

Hirnin mukaansa Suomessa on käytetty elinkaarimallia.

- Liikenneviraston teettämän tutkimuksen mukaan tällä mallilla on jätetty käyttämättä noin 100 miljoonaa euroa korkohyötyä. Nämä tiedot ovat toki vuodelta 2015 mutta merkittäviä muutoksia ei sen jälkeen ole investointien määrään tai toteutustapaan tullut, ainakaan positiivisessa mielessä.

- On hyvä huomioida, että liikenteestä kerätään verojen sekä maksujen muodossa noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa valtiolle ja että siitä palautuu investointien sekä kunnossapidon muodossa vain 19% takaisin. Vertailuna jälleen kerran Ruotsi, joka palauttaa noin 9.6 mrd:n euron potista 53% takaisin liikenteeseen. Aika huima ero, joka osaltaan selittää verkostojen huonon kunnon. Kärjistetysti voisi sanoa, että liikenneverkosto nähdään Suomessa ainoastaan kulueränä, ei toiminnan mahdollistajana.

Hirn muistuttaa, että EU:n Boston Consultingilta tilaaman tutkimuksen mukaan Suomen raideliikenne on Euroopan kolmanneksi tehokkainta.

- Jos taas vertaillaan yhteiskunnan kustannuksia tuotetun palvelun laatuun, niin ollaan Euroopan tehokkain eli verovaroilla saadaan Euroopan mittakaavassa parasta palvelua. Siksi on mielenkiintoista, että raideliikenteen kilpailutusta, etenkin henkilöliikenteen osalta, perustellaan kustannustehokkuuden parantamisella. Toki mukana on samat liibalaabat kuin taksiliikenteen avaamisen kanssa, palvelu paranee ja hinta halpenee, mutta näihin lupauksiin ei kai kukaan järkevä ihminen enää usko.

 Hirnin mielestä kilpailu on tervetullutta raiteille, mutta se ei voi tapahtua epäreiluin periaattein.

- Yleensä yritysten ”investointipakko” sitouttaa niitä toimintaan ja luo terveen kilpailun. Pullonkaulana Suomessa on kuitenkin rapistuva, häiriöherkkä rataverkko, josta suurin osa on yksiraiteista. Kapasiteetin riittävyys on jo nykyisellä liikennemäärällä koetuksella eikä tarvittavaa lisäliikennettä tällä hetkellä pystytä aina järjestämään. Niinpä kilpailusta saatavat hyödyt jäävät paljolti saavuttamatta puutteellisen infran takia.

- Tulevaisuuden kannalta on tarpeellista luoda Suomeen pitkäjänteinen sekä useiden hallituskausien yli jatkuva investointi- ja korjaussuunnitelma, jonka taso olisi merkittävästi nykyistä suurempi. Pelkästään korjausvelkaa kun on arvioitu kerääntyneen jo noin kahden miljardin euron edestä. Tämänhetkisissä hallitusneuvotteluissa tilanne näyttää hyvältä ja suunta on oikea. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät liikenneverkot jää vain poliittiseksi pelinappulaksi.

(Kuvassa Jaakko Hirn)