Suomen Kuljettaja- ja Lämmittäjäyhdistys perustettiin 120 vuotta sitten. Oma liitto oli keino keskittää voimat ammattikunnan omien vaatimusten ajamiseen. Oman liiton perustamisen jälkeen veturimiehiä houkuteltiin vielä monta kertaa mukaan erilaisiin rautatieläisten yhteisliittoihin. Muut ammattikunnat tiesivät, että veturimiehillä on vaikutusvaltaa, koska sääntöjen ja määräysten perusteella junat eivät liikkuneet, eivätkä liiku, ilman heitä.

Näin kiteyttää oman ammattiliiton merkityksen Veturimiesten liiton 120-vuotisen historian kansien väliin kirjoittanut Eemeli Hakoköngäs. Hänen teoksensa Yhteistyö, neuvottelu, oma tahto - Veturimiesten liiton historia kuvaa poikkeuksellisesti yhden liiton koko historian, sillä se yhdisti kirjan julkaisun jälkeen voimansa Rautatievirkamiesliiton kanssa Rautatiealan Unioniksi.

Hakoköngäs näkee neljä isoa käännekohtaa liiton historiassa.

- Vuotta 1918 seurannut hajaannus ja uudelleen yhdistyminen vuonna 1929. Ay-liikkeen hajaannuksesta selviäminen yhtenä liittona 1960-luvulla. VR:n yhtiöittäminen ja siihen liittyvät sopimukset esimerkiksi yksinajosta 1990-luvulla. 2010-luvulla kilpailun avautuminen ja siihen liittyvä edunvalvonta.

- Kaikki edellä mainitut ovat olleet omana aikanaan isoja asioita, joihin on liittynyt kysymys siitä, onnistuuko liitto edelleen menestyksekkäästi valvomaan jäsentensä etuja. Kahden viimeisen taitekohdan tuloksena näen RAU:n perustamisen, joka on tietysti liiton historian kannalta merkittävä tapahtuma.

Hakoköngäs näkee kilpailuttamisessa lukuisia haasteita.

- Kilpailun laajenemiseen liittyy huoli siitä, että työtyytymättömyys lisääntyy, jos voitot otetaan ns. työntekijöiden selkänahasta. Kansainvälisillä toimijoilla voi olla eri käsitys työhyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja neuvottelusta ammattiliiton kanssa.

- Toisaalta kyse on edelleen liiton historiallisesta perustehtävästä eli jäsenten etujen vaalimisesta: liiton on pyrittävä ennakoimaan sopimuksissa työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja tyytymättömyyden mahdollisesti lisääntyessä ratkaisemaan ongelmat.  

Hakoköngäs arvioi liittofuusion onnistuneen nyt, koska yhdistymisen hyödyt olivat nyt selkeämmät kuin aiemmissa yrityksissä, joissa mukana oli useita eri aloja edustavia liittoja.

- Veturimiesten liitto ja Rautatievirkamiesliitto olivat historiallisesti lähempänä toisiaan kuin aiemmissa neuvotteluissa mukana olleet liitot.

Hänen mukaansa yhdistyminen on toisaalta pitkän kehityksen tulosta.

- 1990-luvulla alkanut valmistautuminen kilpailun avautumiseen oli nyt edennyt siihen pisteeseen, että VML:n ja RVL:n oli järkevää etsiä lisää selkänojaa säilyttääkseen neuvotteluasemansa. Uusi liitto kattaa raideliikenteen kannalta strategisesti tärkeitä tehtäviä. Lopullisen sysäyksen yhdistymiselle antoi tekniikan kehittymistä seurannut jäsenmäärän huomattava väheneminen molemmissa liitoissa.

Historiateos löytyy TÄÄLTÄ.

(Sota-aika oli raskas sekä rintamalla että sen takana palvelleille veturimiehille. Yhteensä 105 veturimiestä sai surmansa virantoimituksessa, rintamalla tai junaonnettomuuksissa. Kuva: Sotilasvirkailija Esko Töyri/SA-Kuva.)