Yksityisautoilun luvatussa maassa Yhdysvalloissa mielialat ovat kääntyneet ja rautatiet tekevät paluuta amerikkalaiseen arkeen kaikilla rintamilla. Tämä näkyy yhtäältä matkustaja määrien kasvuna, mutta jo meneillään olevina ja tulossa olevina investointihankkeina raideinfraan. 

Yhdysvaltain itärannikolle suunnitellaan maanosan nopeinta junayhteyttä 

Yksi kuumimmista uusista hankkeista on kokonaan uuden luotijunayhteyden rakentaminen itärannikolle Bostonin ja New Yorkin väliin. North Atlantic Rail -nimellä kulkevan hankkeen hintalappu on ainakin 88 miljardia euroa, mutta ajoitus sille on sikäli hyvä, että presidentti Joe Biden on suunnitellut hallintonsa panostavan koronan jälkihoitona seuraavan kahdeksan vuoden aikana noin 1 680 miljardia euroa Yhdysvaltain infrastruktuurin jälleenrakentamiseen.  

Tästä rautatieinfraan on allokoitu yhteensä 522 miljardia euroa. Siinä kokonaisuudessa North Atlantic Rail Project on yksi suurimpia suunniteltuja panostuksia. Uuden, noin 400 kilometrin mittaisen luotijunayhteyden huippunopeudeksi on kaavailtu 322 kilometriä tunnissa.  

Matka New Yorkista Bostoniin kestäisi pysähdyksineen uudella yhteydellä tunnin ja neljäkymmentä minuuttia eli kaksi tuntia vähemmän kuin Amtrakin nopeimmalla nykyisellä tekniikalla, Acela-pikajunalla. Niiden ongelma on alusta asti olemassaolon ollut olemassa olevan rataverkoston sopimattomuus suurnopeusjunien käyttöön ja siksi North Atlantic Rail -hankkeelle tarvitaan kokonaan uusi rata. 

North Atlantic Rail -radan rakentamisen arvioidaan kestävän kaksikymmentä vuotta ja se edellyttää muun muassa Pohjois-Amerikan pisimmän merenalaisen rautatietunnelin kaivamista Connecticutin osavaltion ja New Yorkiin kuuluvan Long Islandin erottavan salmen alitse. Suunnitelmissa on hankkeen toinen vaihe, jossa North Atlantic Rail -rataa jatkettaisiin pääkaupunki Washington DC:hen saakka. 

Kalifornialla on oma suunnitelmansa yhdistää länsirannikon keskukset luotijunalla 

Toinen vastaava hanke on vireillä Kaliforniassa, jossa on suunniteltu Los Angelesin ja San Franciscon yhdistävä, noin 610 kilometrin mittainen luotijunayhteys California High-Speed Rail CHSR. Matka-aika olisi suunnitelmien mukaan vuonna 2029 kaksi tuntia ja 40 minuuttia eli junasta tulisi käytännössä nopein yhteys Yhdysvaltain länsirannikon suurimpien kaupunkien välille. Rataan on tarkoitus myöhemmin lisätä pohjoinen haara osavaltion pääkaupunkiin Sacramentoon ja etelässä jatkaa rataa San Diegoon. Rataan on suunniteltu Las Vegasiin ulottuvaa eteläistä haaraa. 

Pääosin yksityisellä rahoituksella rakennettavan hankkeen ensimmäisen vaiheen kustannuksiksi lasketaan Los Angeles Timesin mukaan tällä hetkellä noin 82 miljardia euroa. Vaikka Kalifornian hankkeeseen ei sisälly samanlaista merenalaista osuutta kuin itärannikolla, merkittäviä osia radasta joudutaan silti kaivamaan tunneleihin alueen vuoristoisuuden johdosta.  

Oma haasteensa syntyy erityisesti siitä, että suunniteltu rata kulkee läpi San Andreasin siirroksen, jossa Pohjois-Amerikan laatta ja Tyynen valtameren laatta liikkuvat eri nopeuksilla luoteeseen. Alue on maailman maanjäristysherkin paikka. Neljä viidestä maapallon kaikista maanjäristyksestä tapahtuu juuri siellä. Radan suunnittelijoiden mukaan maanjäristysherkkyys ei kuitenkaan estä yhteyden rakentamista ja muun muassa Japanissa on jo pitkä kokemus siitä, kuinka luotijunayhteyksiä voidaan rakentaa turvallisesti tuliperäiseen maastoon. 

Itä- ja länsirannikkojen megahankkeiden ohella Yhdysvalloissa suunnitellaan nyt paikallisempia luotijunayhteyksiä Dallasin ja Houstonin sekä Portlandin, Seattlen ja Kanadan puolella sijaitsevan Vancouverin välille. 

Satoja asemia, tuhansia junia ja kymmeniä tuhansia kilometrejä kiskoja uusitaan 

Presidentti Bidenin elvytyssuunnitelmassa rahaa on tarkoitus käyttää 5 000 junavaunun uusimiseen, 200 rautatieaseman nykyaikaistamiseen sekä rautatiekiskojen uusimiseen kymmenien tuhansien kilometrien matkalta. Bidenin hallituksen liikenneministeri Pete Buttigiegin mukaan Yhdysvaltain on muututtava rautateiden takapajulasta maailman johtavaksi luotijunayhteyksen maaksi.  

Tavoite on kunnianhimoinen, kun ottaa huomioon, kuinka paljon Yhdysvaltoja tarmokkaammin rautateitä on viime vuosikymmeninä kehitetty erityisesti Aasiassa ja Euroopassa. Paineet Yhdysvaltain rautatieinfran modernisointiin ovat kuitenkin kasvaneet. Lukuun ottamatta joitain New York Cityn tapaisia poikkeuksia, amerikkalaiset näkivät lähes koko viime vuosisadan jälkipuoliskon tärkeimmäksi kehittää joukkoliikenteen asemesta yksityisautoilun edellytyksiä.  

2000-luvulla lisääntyneen ympäristötietoisuuden myötä taakse ovat jäämässä ajat, jolloin junalla matkustamista pidettiin vain köyhän väen pakkona. Kaikki, joilla oli varaa joko ajoivat omalla autolla tai lensivät.  

Kun vielä vuonna 2006 Yhdysvalloissa matkustettiin junilla yhteensä 12,8 miljardia matkustajakilometriä, vuonna 2019 luku oli 26,85 miljardia. Kasvava osa amerikkalaisista on nyt löytänyt junat uudestaan, tällä kertaa sosiaalisesti hyväksyttävänä matkustusmuotona. 

Mika Horelli, Bryssel